keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Tutkijoiden ääni paperilla

Museo-listalle Mikael Korhosen lähettämällä viestillä tuli tiedokseni, että Outi Hupaniitun Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot. Selvitys muistiorganisaatioiden asiakkaitten digitoitujen aineistojen tarpeista ja saatavuudesta oli ilmestynyt ja saatavilla SLS:n sivulta. Olin tuloksista kiinnostunut siksi, että täytin kyselylomakkeen, syksyllä esitetyt ennakkotulokset olivat mielenkiintoisia ja jossain määrin myös siksi, että mukana on kaksi sivua omaa kommenttitekstiäni.

Kommentoitavaa on myös selvityksessä, jota luin kynä kädessä. Heti esipuheen kohdalle tuli kirjoitettua kirosana, sillä Korhonen totesi siinä käyttäjistä, että
Heidän ei välttämättä tarvitse tietää, miten arkisto on muodostunut.
Kun, ***** tarttee! Tarvitsee tietää ja ymmärtää kaikki se, minkä Jessica Parland-von Essen taannoin blogiinsa listasi.

Pahoin pelkään, että oma "Käyttäjän näkökulma"ni on muille yhtä vaikeaselkoinen kuin Tuomas Heikkilän teksti oli minulle. Heikkilä toteaa "Suomalainen keskiajantutkimus on sähköisten aineistojen osalta modernin eturintamassa." ja väittää, ettei selitys ole niiden vähyydessä, kehuskellen lähes 7000 keskiaikaisella asiakirjalla. Montakohan sivua on Domesday Bookissa? Joka on indeksoitu paikannimillä, ja josta voi hakea henkilönimiä.
(Suomalaista digitoitua keskiaika-aineistoa on
- Diplomatarium Fennicum
- Kansalliskirjaston pergamenttitietokanta, jonka Aarteita keskiajalta -verkkonäyttelyn esipuheen mukaan piti avautua viime vuoden lopussa
- Kansallisarkiston Pergamentti-kokoelma)
En myöskään ymmärrä Heikkilän kommenttia siitä, että keskiaikaisten käsikirjoitusten vertailun välttämättömyys on syy sille, että alkuperäisaineistojen käytöstä ei voida kokonaan luopua. Eikö tätä vertailua ole nimenomaan helpointa tehdä, jos kaikki versiot on digitoitu?

Samaa mieltä olen Heikkilän kanssa kappaleessa
Yhteistyötä ja yhteensovittamista tarvitaan myös paikallisesti. Esimerkiksi Diplomatarium Fennicum ja sen paljoa suurempi ruotsalainen vastine, Svenskt Diplomatariums huvudkartotek, tavoittelevat täsmälleen samaa päämäärää ja ovat osin päällekkäisiä. Niiden välistä yhteistyötä tulisi tiivistää ja sopia työnjaosta. Näin myös Suomessa olisi järkevää ja mahdollista jatkaa tällä hetkellä pysähdyksissä olevaa DF:n toimintaa. Nykyisellään vain Reinhold Hausenin Finlands Medeltidsurkunder -sarjan asiakirjaeditiot sisältävään DF:iin tulisi aikaa myöten lisätä myös muitten Suomen keskiajan ja 1500-luvun tärkeimpien asiakirjajulkaisujen sisältö.
Mistä muistui mieleeni taannoin Ruotsin puolelta hakemani Vatikaanin erioikeuspäätökset. Ainakaan esimerkkitapaukseni teksti ei ole DF:ssä. Muistiini palaa myös tuttavani ruotsalaisen tutkijakolleegan kokemus kotimaisessa Vakassamme: ilman suomen kielen taitoa voudintilejä oli mahdotonta löytää. Eli paljon puhuttua kulttuurillista yhteyttämme voitaisiin viljellä muullakin tavalla kuin pakkoruotsilla.

Ja vielä olisi 90% sivuista kommentoimatta... Järkyttävää on jos Kansalliskirjasto ei analysoi verkkopalvelujensa käyttöä (s. 21). Pelkkä tilastointi ei lämmitä! Ja sekin tekemättä?

Jossain kohtaa lukiessa tuli mieleen, että olisi käyttäjäystävällistä, jos Arkistolaitoksen sivuilla olisi kerrottu, mitkä yksiköt on digitoitu kokonaan. Niin ja parantaisi sitä luotettavuutta (s. 39)

Kammotuksella luin, että värillistä materiaalia oli digitoitu harmaasävyisenä Arkistolaitoksessa (s. 59). Onkohan taas luettu jotain standardia?

Indeksoinnit ja metatiedot tulivat kiitettävän monella sivulla esille. Toivottavasti asia valkenee tämän perusteella jollekin vastuuhenkilölle. Yhdessä kohtaa tuli jopa esille linkitys materiaalin ja siitä tehtyjen tutkimusten välille. (s. 72) Oi näitä unelmia...

Jään odottelemaan luvattua wiki-luetteloa sähköisistä aineistoista. (s. 41) Moisen saaminen olisi hienoa kuin siipipäisen haarniskoidun sotilaan saapuminen. (Kuva alla Gallicasta)

3 kommenttia:

Jyrki Ilva kirjoitti...

En ole vielä ehtinyt lukea raporttia muuten kuin silmäilemällä, mutta pari tarkennusta ja kommenttia ennen kuin syntyy enemmän väärinkäsityksiä...

- Kansalliskirjaston pergamenttitietokanta, jonka Aarteita keskiajalta -verkkonäyttelyn esipuheen mukaan piti avautua viime vuoden lopussa

KK:n pergamenteista digitoitua kokoelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta vaikka aikatauluista ollaan siis jäljessä, se on kuitenkin varsin pitkällä. Käytettävyys ei tule välttämättä olemaan huippua (=tekstejä ei ole indeksoitu + kokoelmarakenne ja kuvailutiedot ovat maallikon näkökulmasta kryptisiä), mutta pergamentit sinänsä ovat hienoja ja tutkijoita se toivon mukaan palvelee.

Mitä käsikirjoitusten vertailuun tulee, en tietysti minäkään tiedä Heikkilän tausta-ajatusta, mutta fyysiseen esineeseen saattaa kuitenkin kaikesta huolimatta liittyä sellaisia aspekteja, jotka eivät välity digiversiossa.

Järkyttävää on jos Kansalliskirjasto ei analysoi verkkopalvelujensa käyttöä (s. 21). Pelkkä tilastointi ei lämmitä! Ja sekin tekemättä?

Kansalliskirjastolla on hyvin monenlaisia, erilaisille yleisöille suunnattuja verkkopalveluita, joiden käyttöä tilastoidaan ja tilastoja analysoidaan eri tahoilla vaihtelevasti. Tilanne ei siis ole ollenkaan noin huono kuin tuon yksittäisen sitaatin perusteella saattaa vaikuttaa, vaikka jossain määrin sekava se kieltämättä onkin.

Kammotuksella luin, että värillistä materiaalia oli digitoitu harmaasävyisenä Arkistolaitoksessa (s. 59).

Tätä on valitettavasti tehty muuallakin. Raportti on samoin oikeilla jäljillä nostaessaan esiin kysymyksen vanhoilta mikrofilmeiltä (uudet ovat toinen juttu) tehtävän digitoinnin mielekkyydestä.

Nämä ovat toisaalta myös kustannuskysymyksiä. Muistiorganisaatioiden toiminta on rajallisten resurssien vuoksi usein paljon enemmän survival-henkistä kuin yleisesti ymmärretään.

Raportissa mainittua sähköisten aineistojen wiki-luetteloa esiteltiin jo parin viikon takaisessa Agricola-tapaamisessa, eli se on tulossa, aikataulusta minulla ei ole tarkempaa muistikuvaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vakan hakutoiminnot toimivat ruotsiksi, joten siihen ruotsinkielisen käyttäjän tien ei pitäisi katketa. Koska Vakkaan syötetty sisältö ei ole aivan helposti käännettävissä on ratkaisuksi ajateltu Porttia (http://www.arkisto.fi/portti), joka opastaa ruotsiksikin myös voudintilien etsimisessä Vakasta (http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Fogder%C3%A4kenskaper#Hur_.C3.A4r_fogder.C3.A4kenskaperna_ordnade.3F).

Kysymys onkin kai siitä, että Porttia ei vielä tunneta riittävän hyvin. Tähän auttanevat linkitys järjestelmien välillä ja tiedon levittäminen. Astiaan linkit ovat tulossa. Tiedon levittämistä pyritään puolestaan tekemään esim. meneillään olevan sähköisten palveluiden esittelysarjan avulla. Tähänastiset esitykset ovat katsottavissa (kylläkin vain suomeksi) arkistolaitoksen ViisasHiiri-nimisellä Youtube-kanavalla (http://www.youtube.com/user/ViisasHiiri/videos).

Parhain terveisin,

Tomi Ahoranta
Kehittämispäällikkö
Kansallisarkisto

Tiina Miettinen kirjoitti...

Mitä tulee voudintileihin, niin niiden ahkerana käyttäjänä toivoisin tämän sivun löytyvän helpommin kuin mitä se löytyy tällä hetkellä: Siis esim. Varsinais-Suomen voudintilit:
http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=SARJA&avain=275080.KA

Tämä on se kaiken a ja o. Tästä näkee selkeästi mitä on tarjolla ja voi valikoida sopivat luettelot tarkempaan tutkimukseen. Mutta kun sivu on niin pahasti piilossa ja vaikea löytää monen linkin takaa. Historiantutkija tai sukututkijakaan ei etukäteen välttämättä etsi mitään tiettyä voudintilien luetteloa kuten systeemi nyt olettaa, vaan hän haluaa nähdä ensin kokonaisuuden ja valita siitä sitten sopivat lähempään tarkasteluun... aivan kuten buffet -ruokapöydässä.

Älkää vain hukatko kokonaan tätä aivan kullanarvoista luettelosivua!!! Silloin minäkin olen hukassa!

FL Tiina Miettinen
Historiantutkija
Tampereen yliopisto
Genoksen päätoimittaja