maanantai 19. joulukuuta 2011

Sukupuista ja suvuista

Viime viikolla oli uutisissa uusi äitiyspakkaus (tälle ei kukaan ole keksinyt sukupuolineutraalia nimeä?), jossa on kuviona sukupuu. Linkkiä uutiseen jaeltiin tietenkin iloisesti sukututkijoiden kesken ja aiheesta virisi myös keskustelu SukuForumilla. Se ehti käydä sosiaalipolitiikassa, mutta päättyi sukupuun esitystapaan. Laatikon kannessa kun on epälooginen version, jossa esipolvet ovat oksia eivätkä juuria.

Kuka koko sukupuun on visualisoinniksi keksinyt? Googlen käyttö tiedotti, että sukupuiden käyttö periytyy keskiajalla piirrettyihin Jeesuksen esipolvistoihin, joissa tyypillisesti esivanhemmat olivat köynöksen lehtiä. Lisätietoa aiheesta englanninkielisessä Wikipediassa. Kasvillisuutta käytettiin mielellään tiedon visualisoinnissa. Alla oleva esimerkki on 1100-luvulla kootusta tietokirjasta Liber Floridus. Koko kirja katsottavissa omalla sivustollaan ja BibliOdyssey tarjosi kuvaotteita, joista tämä otos peräisin.


Puuvisualisoinnissa esipolvien kaikki haarat sopivat juuristoksi, mutta jälkipolvien lehdistöön on puolisoiden ymppääminen vaikeampaa. Ainakaan heidän esipolvillaan ei ole sinne asiaa, eli saadaan selkeästi rajattu suku.

Suvun määrittelystä kirjoitti äskettäin på svenska Niklas Lindberg, joka lähtee ajatuksesta, että perinteisesti kukin kuului isänsä sukuun, josta saatiin joko sukunimi tai patronyymi. En saa aivan kiinni hänen ajatusmallistaan, joka kritisoi sitä, että ihmiset päättävät itse, mihin esipolviosaansa identifioituvat, sen sijaan, että se tulisi automaattisesti annettuna? Blogitekstin lopussa muuten komea sukupuu. Taitaa olla kuningatar Victorian jälkeläisistä kyse.

2 kommenttia:

Kata kirjoitti...

Hei Kaisa!
Osaan puhua vain omasta puolestani, minun kohdallania on niin että isoisän kannakselainen Vaski-suku on kyllä kiinnostava, mutta isänäidin suku Salmista tuntuu omemmalta. Livvinkielltä kun kuulen tai luen niin jokin minussa aivan sulaa onnesta.

Äidin puolen suomenruotsalainen suku ei ole minulle läheskään yhtä tärkeä.

Sukututkijan kannalta luulisi olevan helpompaa edetä mieslinjaa pitkin? Mutta ne naislinjatkin ovat olemassa.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kyllä nykyaikaiset sukututkijat Suomessa useimmiten (kai) tekevät esipolvitutkimusta sekä esiäideistä että isistä. Jälkipolvia kootessa tulee herkemmin mieleen jättää tyttöjen jälkeläiset pois - työmäärän järkeistämiseksi. Silloinhan on (sukunimellisten sukujen osalta) myös selvemmin otsikoitavissa tutkimus tietyn "suvun" tutkimukseksi.

SukuForumilla on joskus keskusteltu sanan "suku" merkityksestä ja rajauksesta ja monien mielestä se on laajempi käsite kuin pelkkä isälinja.