keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Laulun voima

Vasemmalla Antti Puhakasta kuva, joka julkaistiin Suomen Kuvalehden näytenumerossa 1.12.1872 sekä varsinaisessa numerossa 2.1.1873. Näissä kerrottiin talonpoikaissäädyn 1863 keskustelupöytäkirjoista löytyvän Puhakan runo ja epäiltiin tämän olleen ainutkertainen ilmiö ja jäävän sellaiseksi. Siis ainutkertainen ilmiö kansanedustuslaitoksessa, ei suinkaan Puhakan tuotannossa, josta toimittaja toteaa m.m. "Paras kaikista hänen monista pilkkarunoistaan, se, jonka kautta Puhakka on ympäri koko Suomen kuuluisaksi tullut, on Tuhman Jussin Juttureissu." Julkaistu kirjassa Mansikoita ja mustikoita II kuten toinenkin miehen runo.

Suomen Kuvalehdessä on enemmänkin tietoa Puhakan elämästä ja vaikuttaa varsin varmalta, että vuonna 1862 vihkosessa 167 "Kokka-tarinoita II" julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestynyt tarina kertoo samasta kontiolahtelaisesta. Alla kokonaisuudessaan.

Puhakka, suomalainen runoseppämme, näki itsensä kerran pakotetuksi käymään lakia pellostansa. Kyläläinen, jonka pelto koski Puhakan peltoon, oli muuttanut väliaidan, jota hänen oli hoitaminen, ison kappaleen Puhakan pellon puolelle. Koska tämä riita ei taittu hyvillä sanoilla ja sovinnolla ratkaista, annettiin se siis oikeuteen. Puhakka oli jo voittamallansa, koska eräs herrasmies, joka aina oli häntä katsonut nurjilla silmillä, lupasi ryhtyä asiaan ja laillisesti näyttää toteen, että raja ennenkin oli käynyt niin, kuin Puhakan naapuri oli sen asettanut.
Puhakka kävi herrasmiehen luoksi ja kysäsi, oliko todella hänen aikomus pitää naapurin puolta, ajaen väärrää asiata. Antamatta suoraa vastausta lisäsi alvokaatti vielä senkin ennustuksen, että Puhakan, kulunkit maksaaksensa, pian oli luopuminen koko pellosta, ja että hän, paitsi tätä, vielä menettäisi hyvän nimensäkin.
- "Ettekö siis pidä väliä, vaikka puhutte vakuutustanne vastaan ja teette väärän valan?" lausui Puhakka.
- Mielitteko opettaa minulle velvollisuuksiani? - kuului tuo pilkallinen ja pöyhkiä vastaus.
- Luulette osaavanne pimittää hyvin kiitettävän oikeuden silmät ja toki itse päästä koskematta?
- Kahta siitä. Oikeuden silmät kääntyvät helposti, mihin viisaus vaan heidät kääntää.
- Jahka olisitte kunnian mies, ette suinkaan tahtoisi keltään riistää laillisen omaisuutensa....
- Olen kuullut kyllä - ärjäisi alvokaatti. - Menkäät nyt tiehenne, koskei teillä ole mitään muuta sanomista.
Silloin, sanotaan, välähtelivät Puhakan silmät. Koiramaisilla, sukkelilla silmillä sanoi hän: "Odottakoot, minä teen teistä runon!"
Herrasmies kavahti tuoliltansa, huutaen:
- Älkäät, Jumalan tähden! Naapurinne ajakoot itse asiansa. Siitä minä en enää pidä huolta - lisäsi hän, kohteliaasti seuraten Puhakkaa ulos.

1 kommentti:

Kari Rydman kirjoitti...

Hupaisaa tuo sanaston vakiintumattomuus. Koska / kun: "Puhakka oli jo voittamallansa, koska eräs herrasmies". Tai jahka / jos: "Jahka olisitte kunnian mies"...