torstai 3. marraskuuta 2011

Sukunimiä, -haaroja ja muuta älyttömyyttä

Kyllä on ilo lukea ammattilaistekstiä. Siis todella. Niinkuin tätä YLE:n sivuille Ari Mölsän tuottamaa höpötystä Sukunimien brändäys yleistyy vapautumisen myötä.
Vielä miesmuisti sitten oli selvää, että nainen ottaa avioliittoon mennessään miehen sukunimen.
Miehen muisti on siis alle 100 vuotta. Sillä yleissivistyksellä varustetulle ihmisellehän on selvää, että Suomen sukunimikäytäntö oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa hyvin erilainen kuin itsenäisyyden jälkeisen lainsäädännön myötä.
Uusinta uutta Suomessa on kokonaan uusien sukuhaarojen perustaminen.
Niin. Siis. Sukuhaaroja syntyy joka perheestä, jolla on lapsia. Tosi uutta.

Mutta tarkoitetaan siis sitä, että avioparit ottavat uuden nimen. Vähän niinkuin 1900-luvun alussa läntisessä Suomessa lapset saattoivat ottaa eri sukunimen kuin vanhempansa ja sisaruksilla olla eri nimi. Olipa niitäkin, jotka ehtivät eläissään käyttää kahta tai kolmeakin sukunimeä. Hui!
Moni haluaa palauttaa sukunimensä sellaiseksi, mikä se oli ennen nimien suurta suomalaistamista Snellmanin päivänä 1905. Ihmiset haluavat palata siihen vanhaan alkuperäiseen sukuunsa. ... Näin saamme taas arkikäyttöön historiassa tallaantuneita ruotsalaisia ja venäläisiä nimiä.
Tämä lainausta professori Urpo Kankaalta, jota juttuun oli haastateltu. "Alkuperäinen suku" on sadan vuoden takainen? En tiedä venäläisistä. mutta eiköhän Suomessa ollut käytössä ruotsinkielisiä eikä ruotsalaisia nimiä?

Juttu oli herättänyt useita kommentteja. M. Virtanen lopettaa "Kuka nyt ylipäätään nykyään ihailee "sukua" tai on siitä edes kiinnostunut? Humpuukia." Zor on linjoillani sukuhaaran määrittelyn suhteen: "Ehkä " Aatami ja Eeva" voivat uskotella itselleen että tämä on joku " uusi " suku. Ei ne sukulaisuussiteet äidin ja isän kautta taaksepäin mihinkään katoa enkä oikein ymmärrä kuka tällaisen suvun hyväksyy uudeksi?" Vallu muistuttaa, että ruotsinkielisiä nimiä on oettu aikanaan käytännön pakosta. Yksi monista historia-aspekteista, jotka itse jutusta eivät tulleet esiin.

3 kommenttia:

Agatha kirjoitti...

Miesmuisti = 2 vuotta, taannoin oman ja kavereiden empiirisen erittäin epävirallisen havainnoinnin tulos ;)

Villiviini kirjoitti...

Hihittelin tätä jo eilen itsekseni. Mitenkähän esimerkiksi minä itte, kun ensin olin isän, sitten miehen ja nyt taas alkuperäisellä nimellä. Perustinkohan nyt uuden sukuhaaran, hih-hih?

Ametsapuro kirjoitti...

-86 tuli voimaan sukunimilaki, jossa mahdollistettiin se että nainen pystyi pitämään oman sukunimensä. Ei luulisi olevan yllätys että sen jälkeen pariskunnilla alkoi olla eri sukunimiä. Olen Agathan kanssa samaa mieltä miesmuistin pituudesta. Tuo artikkeli oli tosiaan muutenkin melkoisen höhlä.