torstai 24. helmikuuta 2011

Avoimen yliopiston antia - DVD:ltä

Onnistuneimpia DVD-törsäyksiäni (kirjojen ostaminen on jokapäiväistä elämää ja DVD:t luksusta, miksi?) on The Open Universityn tiedesarja Rough Science. Kuuden kauden jaksoja katson kerta toisensa jälkeen uudestaan ja ihailen osallistujien taitoa nyhjätä lähes tyhjästä hienoja ratkaisuja annettuihin ongelmiin. Pitää vain tietää mitä tekee.

Yhteys Suomen historiaan? Sarjassa keitettiin kolme kertaa lannasta salpietaria. Ainakin teoriassa. Katsoin ennen tämän jutun kirjoittamista kyseiset kohdat uudelleen läpi ja huomasin, ettei kertaakaan näytetty muuta kuin tuskaista (haju!) keittämistä ja sitten poltettiin suodatinpaperi, jolla todistettiin salpietarin läsnäolo lantalitkussa. Saamatta aikaan varsinaisia kiteitä. Mahdollisesti ei ole haluttu näyttää aivan yksityiskohtaisesti miten ruudin ainesosia tehdään ja/tai haluttu tehdä se vaikean oloiseksi?

Jotain samanlaista on siis tehty suomalaisissa salpietarinkeittoloissa siihen aikaan kun tallin aluset olivat kruunun omaisuutta. Jonkinlaista taitoa tarvittu hajunsiedon lisäksi. Aivan helpolta ei myöskään vaikuttanut saippuan tekeminen puutuhkasta, joka vilahti yhdessä jaksossa. Saatu kuitenkin sujumaan maaseudullamme ilman sen kummempaa koulutusta?

Yllättävän hankalaksi osoittui kullankäsittely, joka oli teemana yhdellä sarjan kaudella. Pronssikauden eurooppalaiset ovat hallinneet varsin monimutkaista teknologiaa sen lisäksi, että tekivät uskomattoman pikkutarkkaa koristelutyötä, jota olin osannut ihailla jo aiemmin.

Tuoreempi DVD-sijoitus oli samaisen avoimen yliopiston sarjasta History Mysteries 10 jaksoa. Kussakin kolme asiantuntijaa sai tehtäväkseen selvittää lisätietoa paikallisesta aiheesta kolmessa päivässä. Arkistossa työskennellyt mies sai useimmiten vähiten esiintymisaikaa, mutta toimitti tärkeimmät todisteet. Mutta oli ihan terveellistä katsoa mitä kaikkea kaksi muuta saivat irti havainnoimalla asioita paikan päällä. Maaston ymmärtää parhaiten jalkautumalla.

Hupaisin mieleen jäänyt juttu: Koska 1800-luvun köyhemmillä ihmisillä oli yleensä vain yksi vaatekerta, ihmiset voitiin tunnistaa vaatteista. Niinpä yksi maantierosvo hoiti keikkansa nakuna.

3 kommenttia:

Terttumarja kirjoitti...

Mielenkiintoista.
Yhden esi-isäni ammattina mainittiinkin salpietarinkeittäjä.
Taisi olla haisevaa puuhaa, mutta eikö se raha haissut jo silloinkin?

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Sarjan puitteissa piti saada tuloksia vain parissa päivässä eli metodi ei tarkemmin ajateltuna vastaa menneisyyden oloja. Mutta salpietarin keitosta suomalaisissa historiankirjoissa puhutaan eli luulisi siihen jonkinlaista veden kanssa sekoitusta ja lämmitystä liittyvän.

Yksi versio traditionaalisesta tuotantoprosessista englanninkielellä löytyi eHow:sta.

Erkki Kiuru kirjoitti...

Täältä löytyy hyvät ohjeet salpietarin valmistamiseen http://www.guns.connect.fi/gow/kysvast35.html

Terveisin Erkki