lauantai 4. syyskuuta 2010

Riemastuttavaa 1600-lukua

Ihastuttuani Marjatta Kilven historialliseen romaaniin Aurora ja rakkaus kannoin kirjastosta kotiin hänen koko (Helsingin alueen varastoissa olevan) tuotantonsa siinä toivossa, että joukossa olisi toinenkin historiallinen romaani. Ruusu ja ritari tällaiseksi osoittautui. Nimi ei ollut lupaava, mutta jo pari sivua todisti Kilven onnistuneen kerronnassaan. Sentimentaalisuudesta ei jälkeäkään.

Kirjan keskiosassa ollaan kolmikymmenvuotisessa sodassa ja lopussa kartanotunnelmissa, jossa vilahtaa pari tunnettua nimeä, mutta kirja kokonaisuutena käsittääkseni fiktiota. Alkupuoli, josta pidin eniten, keskittyy Jaakko Hannunpojan talonpoikaiseen talouteen. Tekstinäyte:
Vaimo liikkui aina juosten paikasta toiseen, ei levännyt koskaan, rukoilikin juostessaan ja oli pellolla ja puimisessa aina ensimmäinen - sanalla sanoen juuri sellainen kuin hyvän vaimon tulikin olla ja kunniaksi miehelleen. Sellaista vaimoa kadehtivat monet Jaakolta. Nyt kun Jaakko oli pantannut hänen hameensakin liikkui akka ulkonakin pelkässä paidassa ja röijyssä eikä valittanut koskaan.

Ei kommentteja: