keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Arkistossa käyneitä

Kirsi raportoi vuonna 2006:
Eilen illalla oltiin Kansallisarkistossa tutustumassa, no, kansallisiin arkistoihin. Tarkemmin siis meidän lahjoitukseemme Suomen tutkijoille muutaman vuoden takaa. Ihan käsittämätön se lafka tuossa ihan ydinkeskustassa - ne "lukusaleissa" (huikean korkeat uusrenessanssia edustavat huoneet, joissa aikaisin materiaali keskiajalta) viihtyvät ihmishahmot vaikuttivat osaltaan myös hieman siltä, että ovat olleet läsnä arkiston perustamisesta lähtien. Sen verran oli valkoista tukkaa esillä.

Käsittämätöntä on myös se, että nuo aikaisimmat kirjalliset matskut eli keskiaikaiset kirkonkirjat (tjtn) tulevat säilymään myös seuraavat 500 vuotta (jos luoja suo ja viskaalit sallii) - toisin kuin tänä päivänä kuulakärkikynällä kirjoitetut ja esim. muovitaskuihin säilötyt asiakirjat.

Think about that. Kyllä keskiajalla oli kaikki niimpaljo paremmin!
Caroliina 2009:
Eilen oltiin luovan kirjoittamisen ryhmän kanssa Helsingissä, ensin pyörittiin Kansallisarkistossa (Tutkittiin Annin kanssa vuosien 1927 ja 1928 pidätysarkistoja, ja ne oli tosi mielenkiintoisia. Sikana puukotuksia ja salakuljetusta (ja monta salaliittoa, isä ja poika salakuljettajina), sekä murtovarkauksia. VAIN YKSI SIVEYSRIKOS.), sen jälkeen tehtiin minuutin pituinen vierailu Yliopiston kirjastoon, ja sen jälkeen käytiin Otavan kirjapainossa.
Sielunlintu 2007:
Tiedonhankintakurssi on pakollinen proseminaarin yhteydessä ja siinä nimensä mukaisesti käydään läpi, mistä historiantutkija voi löytää tietoa. Kerta toisensa jälkeen kurssi on yllättänyt. Mitä kaikkia elektronisia lehtiä netistä löytyykään! Tietokantoja! Vanhoja kirjoja ja sanomalehtiä digitaalisessa muodossa!

Netinpenkomisen lisäksi kävimme aiemmin viikolla Tampereen kaupunginarkistossa ja tänään siis Kansalliskirjastossa, Kansallisarkistossa sekä itse kävin vapaavalintaisena arkistona SKS:n tiloissa, mm. kansanrunousarkistossa! Siis voi luoja sitä vanhan tavaran määrää! Lakikirjoja! Lönnrotin muistiinpanoja! Paperia, paperia, vanhoja karttoja, kirjeitä ja päiväkirjoja!

Äiti, minusta tulee isona tutkija. Nämä vierailut ovat vain vahvistaneet sitä käsitystä. Mitä kaikkea materiaalia Suomesta löytyykään? Ja jos nämä Suomen arkistot, entä sitten ne Vatikaanin arkistot, mistä laitoksemme keskiaikatutkijat puhuvat silmät kiiluen? Toinen vahva ehdokas vapaavalintaiseksi arkistoksi oli antiikin ja keskiajan lähdemateriaali Helsingissä, mutta valitettavasti ehdin käydä vain yhden vapaavalintaisen. Ja olen täysin varma, että musta tulee Suomen historian tutkija. Minusta on tärkeä tietää omasta kulttuuristaan ja sen juurista.

Missä on se vanhojen käsialojen kurssi?! Tahdon sen nyt!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Kaisa,
jälleen hieno blogijuttu! Kiitos taas kerraan vaivannäöstäsi.

Noista arkistoista. Olen joutunut käyttämään ranskalaisia arkistoja, niin kansallisarkistuoa kuin kansalliskirjastoakin, joka on myös valtava arkisto. Molemmat mahtavia säilytyspaikkoja, joissa on vieläkin täysin selvittämättömiä kokoelmia - ja paljon. Pelkästää Ranskan keskiajasta on varmaan materiaalia enemmän kuin koko Suomen arkistoissa koko historian ajalta.

Lisänä ovat tietty kaupunkien ja maakuntien arkistot ja jotkut yksityisarkistotkin. Tosin linnojen ja luostareiden arkistoja tuhottiin valtavin määrin vallankumouksen aikana.

Mutta toiaalta, esim. keskiaikaisen materiaalin vähyyden Suomessa luulisi lisäävän ponnistuksia lähteiden uudelleentulkintoihin sekä uusien tutkimuksen menetelmien kehittämiseen. Valitettavasti siinä emme ole onnistuneet ja joudumme oppimaan asiat muilta. Näin on esim. mikrohistorian laitakin ollut.

Mikrohistoria yhdistettynä mentaalien historiaan avaa usein uusia uria myös ammattihistorioitsijalle.

ystävyydellä

OL