Tieteiden talolla lauantaina

Ensimmäisen loman jälkeisen työviikon jälkeen oli ihana nukkua pitkään, mutta ei sentään niin pitkään etten olisi ehtinyt kuuntelemaan Tieteiden talolle paneelikeskustelua "Nainen historiassa". Paneelikeskustelu muodostui lähinnä rivihaastatteluksi enkä saanut juuri mitään irti. Ehkä oma vikani.

Mielenkiintoisimmat vastaukset tulivat viimeiseen kysymykseen tulevista naishistoriaa sivuavista projekteista. Kirsi Vainio-Korhonen on saanut rahoitusta 1600-luvulla (ja 1700-luvulla?) kätilöiksi koulutettujen naisten tutkimiseen. En ole moisista kuullut, en edes muista mainintoja kaupungeissa toimineista kätilöistä. Oletettavasti mimmit eivät ole aatelisia, joten tästä voi irrota jotain suurten massojen elämästäkin. Jee!

Tuomas Hoppu taas kertoi tekevänsä yhtä projektia ensi kevääseen ja sen jälkeen jotain muuta, jossa taisi olla naisten mukanaolon mahdollisuus. Mutta eikös Hopulla pitäisi olla työn alla Kokemäen historian jatko-osa? Puolet pitäjäläisistä naisia, mutta ei naishistorian potentiaalia?? Sentään meijerikoulukin oli. Ja mestaruuspesäpallojoukkue.

Asia olisi jäänyt tähän, mutta ulos päästyä olin vielä kuuloetäisyydellä kun Hoppu ja paneelikeskustelussa kolmantena esiintynyt Marjo T. Nurminen tulivat jalkakäytävälle. Kuultuani maagisen sanan (jota eri tarvinne tähän toistaa) hyökkäsin Hopun kimppuun. Kyllä, hän tekee juuri Kokemäen historiaa ensi kevääseen, jolloin rahoitus loppuu. Kirjan varsinainen valmistuminen voi mennä vuoden 2011 puolelle.

Lyhyessä keskustelussa tuli selväksi, että kirjoitustyölle oli määritelty pituus ja aikataulu. Joustavaksi elementiksi jää laatu eli läpikäydyn lähteistön määrä ja sen analyysiin käytetty aika. Näin olin ainakin ymmärtävinäni. Ja mainittujen lähteiden perusteella tulossa paremminkin kuntahallinnon kuin kuntalaisten historia.

Kuvituksena kokemäkeläisiä yhteiskoululaisia, mummoni valokuva-albumista kaapattuna. Ilmeisesti 1930-luvun loppupuoliskolta. Kuvaaja minulle tuntematon.

Kirjan pelastamisesta

Loppukeväästä selatessani Kansalliskirjaston Pelasta kirja -hankkeen aikaansaannoksia tuli mieleen, että voisin itsekin lahjoittaa työhön jonkun summan. Kuvittelin, että tarjolla olisi mahdollisuus nopeasti maksaa pienehkö summa - internet-ajan tyyliin.

Ehei. Useimmissa kohteissa olisi vaadittu huomattava sijoitus. Tämä kun on arvokasta puuhaa. Mutta löysin itselleni sopivasta kohteesta 333. Yleinen liikennekartta 1921-1928 mahdollisuuden vain (!) 200 euron sijoitukseen.

Maksutiedot eivät suinkaan tulleet heti eteeni vaan vasta parin viikon kuluttua sain puntan painavaa paperia kotiini. Pitää nimittäin allekirjoittaa Lahjakirja. Ihan kuin olisi tekemisissä vuonna 1640 perustetun instituution kanssa... no, sitähän tämä on.

Lahjoitusten keruuseen on monta eri tekniikkaa ja Kansalliskirjasto on valinnut tällaisen. Ei varsinaisesti vedonnut minuun, mutta kun paperit olivat koko kesän pyörineet pöydillä, tuli asia vihdoin hoidettuakin.

Elokuulta jäänyttä

Viehättävä rouva on klassisen Max ja Moritz-kirjan kuvitusta.

Raaseporin arkeologisilta kaivauksilta tiedotusta: Raseborg – tutkimuskohde vaihtuu kylästä linnaan,
Malmen – tie linnaan?

Yleisradion Kuinkas kävikään sarjassa on kerrottu Teljan kaivauksista 1960-luvulla.

Arkiston reunamerkinnöissä oli juttua erikoisesta avioliittotodistuksesta. Ruotsalaiset taas löysivät ulkoasiainministeriön arkistosta Romanovien koruja (poimittu Nättidningen Svensk Historiasta).

Reijo Valta kirjoitti Täyssinän rauhan mahdollisesta rajapyykistä.

Ruotsissa kaivellaan Birger Jaarlin luista DNA:ta.

Keskiaikaa tavoittelevia tapahtumia käsittelevä artikkeli julkaistiin Ennen ja nyt-verkkolehdessä.

Petteri Järvinen on julkaissut kirjan nimeltä Digiarkistointi - säilytä muistot ja tiedostot , josta luulisi löytyvän hyödyllistä tietoa.

Amerikkalainen Dick Eastman oli soveltanut internet-hauista kirjoitettua artikkelia ja otsikoi "Sukututkimus: kuin kokaiini, amphetamiini ja muut stimuloivat aineet". Huumeista mediasta opitun perusteella ei kovinkaan kaukaa haettua.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Life-lehden kuvia tunnisteella Euro Finland Various Incl. Types

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 9

Edellisessä osassa mainittu Kalle Tamminen asui vuonna 1905 Hibbing Minnesotassa. Mahdollisesti kyse on samasta Kalle Tammisesta, joka kutsuntakorteissaan ilmoitti syntymäajakseen 2.9.1879 ja -paikaksi Kokemäki, Finland. Tuolloin syntyi Köömilän Mäki-Krenkun Honkamäen torpan pojalle Kalle Henrik Fredrikinpojalle (s. 1849) ja Maria Josefina Juhontyttärelle (s. 1844) Kalle Evert. Vuosikymmenenvaihteessa isä Kalle omaksui sukunimen Tamminen ja perhe muutti Pumpulan Hiivolaan, jossa äiti kuoli 5.3.1888. Sitten asuttiin Kaukaritsan Putkolla, jossa isä kuoli vuonna 1897. Poika Kalle Tamminen on sitten Mäki-Parman renkinä 1896-1898 ja Ala-Parman renkinä 1898-1900.

Kutsuntakorttien Kalle Tamminen asui Massachusettsissa Fitchburgin lähistöllä viimeistään vuodesta 1917 vuoteen 1942. Hänen vaimonsa Emma Amanda oli omaa sukua Wirtanen ja oli syntynyt 9.4.1885 Kokemäen Kyttälässä itsellinen Ville Tuomonpojan (s. 14.8.1852) ja tämän vaimon Amanda Juhontyttären (s. 14.12.1858) tyttäreksi.




Kesällä 1962 Emma oli Kalle Tammisen leski. Hän jäi tuolloin eläkkeelle oltuaan 33 vuotta Burbankin sairaalassa apulaisena. Viimeisenä 20 vuotena hän oli ollut sairaana vain 2 päivää. Terveyttä ei kuitenkaan riittänyt pitkiin eläkevuosiin, vaan Emma kuoli maaliskuussa 1966. Hänen kuolinilmoituksessaan ei mainita lapsia mutta useita sisaruksia, joista Hilja Maria (s. 22.8.1892) asui myös Amerikassa. Hän, miehensä Arvo Metsistö (10.4.1891 Jokioinen) ja heidän poikansa Tauno Oskari (s. 31.10.1917 Helsinki) tulivat kaikki ensimmäistä kertaa Amerikkaan Göteborgista lähteneen laivan Drottningholm saapuessa New Yorkin satamaan 15.7.1921 vastaanottajanaan Kalle Tamminen.

Metsistön perhe asui vuoden 1930 väestönlaskennan aikaan paikassa Springfield, Hampden, Massachusetts. Hilja Maria kuoli 2.8.1984, Arvo 8.1.1985 ja Tauno Oskari 31.1.1991.

Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 639, 649, 1881-1890 s. 46, 826, 1891-1900 s. 371, 376, 925
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Winchendon, Worcester, Massachusetts; Roll T625_749; Page: 13A; Enumeration District: 187; Image: 477)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Fitchburg, Worcester, Massachusetts; Roll 963; Page: 11A; Enumeration District: 175; Image: 149.0.)
Ancestry.com. Historical Newspapers. Fitchburg Sentinel (Fitchburg, Massachusetts) 7.7.1962 Emma Tamminen eläkkeelle,18.3.1966 Emma Tammisen kuolinilmoitus.
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957

Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Springfield, Hampden, Massachusetts; Roll 911; Page: 2B; Enumeration District: 84; Image: 244.0.)

Ancestry.com. Massachusetts Death Index, 1970-2003

Kyrklund: äiti, tytär ja poika

Helsingissä kuoli 1.5.1895 48-vuotias kauppiasneiti Sofia Augusta Eugenie Kyrklund ja viikkoa myöhemmin hänen 71-vuotias äitinsä Frederique Eugenie, o.s. Fröjdman (Norra Posten 8.5.1895, 15.5.1895 ).

Vuonna 1896 ilmestynyt Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla kertoo Sofiasta:

"s. 6.8.1847 Helsingin pitäjässä. Vanhemmat: maanviljelijä G. R. Kyrklund ja Frederique Eugenie Fröjdeman. Vuoteen 1880 auttoi tytär äitiään, jolla oli suuri ja suosittu ruokapaikka Helsingissä, mutta otti haltuunsa mainittuna vuonna pienen rihkamakaupan, jonka hän toimeliaisuudellaan ja ahkeruudellaan kehitti pienestä alusta yleisesti suosituksi ja jotenkin suureksi liikkeeksi. Kuoli 1.5.1895. "

Äidin lyhyt nekrologi julkaistiin Aftonpostenissa 8.5.1895. Hän oli syntynyt Turussa ja edellä kuvatun mukaisesti leskeydyttyään perustanut ravintolan Helsinkiin. Sen pitämisen jälkeen hän oli hoitanut viisi vuotta Loviisan kylpylän ravintolatoimintaa.

Perheeseen kuului myös poika G. Th. V., joka oli vuonna 1895 apteekkari Helsingissä. Hänet vapautettiin "Wilhelmsin" apteekin hoidosta 15.7-1.9.1896 (Päivälehti 18.7.1896, Uusi Suometar 18.7.1896). Se sijaitsi jossain Aleksanterinkatu 15:n läheisyydessä (Uusi Suometar 5.5.1896). Kolme vuotta myöhemmin hänellä sai luvan Sörnäisten apteekille (Hufvudstadsbladet 16.2.1899, 10.9.1899).

Vahvin ehdokas perheen isän alkuperäksi on Helsingin pitäjän Malmilta Brusasin talo. Isäntänä Johan Kyrklund (s. 1803) rippikirjoissa 1827-1837, 1838-1848 , 1849-1855, 1856-1865 kunnes kuoli 1865. Hänen lapsissaan näkyy Gustaf s. 1815. Mutta isäntänä Johanin jälkeen Johan Fredrik Kyrklund (s. 1828) 1866-1875 . Tilasta olisi kirja (?) "Ajankuvia ja henkilöitä Helsingin pitäjän Malminkylän Brusas-nimisen tilan historiassa. Olavi Linturi. 1986, 1997, 2000". Kaupunkisuunnitteluviraston sivulta löytyy hienosti opastus "1700-luvun alussa varsinainen Malmin kylä eli Storby sijaitsi nykyisen Latokartanontie 12:n liepeillä. Siihen kuuluivat Pers, Länsmans, Filpus ja Örskis. Riihenkulma 5:n luoteispuolella olivat Brusas ja Ströms, Karviaismäki 5:n eteläpuolella Tallbacka, Rapakivenkuja 2:n nurkilla Stensbölen säteri ja Sunilanpuistossa Sonaby. Rälssitie 15:n kohdalla oli Bocksbackan säteri." Kyrklundeja myös kirkonkylän sukutaloissa: Rutars, Danis, ja Hannusas. Ja Tapaninkylässä...

Opin uutta

Googlaus "Nils Ingesson" vei minut keskelle Jyväskylän yliopiston verkkokurssia Runebergistä riimuihin. Tehtävätekstissä Huittisten käräjiltä vuonna 1551 lukee "Nils I[n]gessons, K. M. befal[nin]gsman på Cwmo gord" ja kysymys kuuluu Missä Nils Ingesson toimi käskynhaltijana?
a) Kemiön kartanossa
b) Kymijoen kartanossa
c) Kokemäenjoen kartanossa ?

Äkkiseltään olisin sanonut ettei mikään vaihtoehdoista ole oikein, mutta verkkokurssin mukaan c on. Täytyy muistuttaa itselleni etten ole koskaan suorittanut yhtään kurssia historiaa korkeakoulutasolla ja ruotsistakin vain TKK:n virkaruotsin. Joten vaikka minun aikanani Kumo kääntyy Kokemäki, Kumo älv Kokemäenjoki ja Kumogård Kokemäenkartano, niin ehkä 1500-luvulla asia oli toisin. Olihan moni muukin asia.

Sovelletaan opittua Diplomatarium fennicum -aineistoon:
1463 " fraan Kæræiæmæky i Kumbo aa ok intill Lammas innan Kwmo sokna-raar." Käräjämäeltä Kokemäenjoen joella Lammaisiin Kokemäenjoen pitäjissä?
1521 "Kwmo soken " & "Kwmo gord" Kokemäenjoen pitäjä ja Kokemäenjoen kartano
1525 "Kumoo sokn " Kokemäenjoen pitäjä
1527 "Kwmogårdtz läns " Kokemäenjoen kartanon lääni

Miten mahtaa olla Espoon(joen) kartanon kanssa?

Varmuuden vuoksi todettakoon, että yllä oleva on vinoilua. Kokemäenkartano ja Espoonkartano ovat oikeat suomenkieliset nimet tiloille. Pitäisikö kirjoittaa yhteen vai erikseen jätän fiksummille arvioitavaksi, molempia näkee.

Honkilahdelta Lellaisten Eskola

Euran läpi eli Honkilahden läheltä kulkeneen viikonloppu retken kunniaksi/muistoksi/aasinsiltana käyttäen todettakoon, että Satakuntalaiset-listalla Timo Haapio kertoi jokin aika sitten löytäneensä SSHY:n sivujen tuomiokirjoista Honkilahden Lellaisten Eskolan isännän Simon Bengtssonin vaimon alkuperäksi Honkilahden Paavolan. (Tuomiokirjan teksti on hämmästyttävän selvää originaalista kuvattuna. Simonin poika Sigfrid perää äidinperintöään M. Jöranssonilta, jonka isä oli Sigfridin eno.)

Tämä oli mukava tietää kun aikanaan tekemäni kirjallisuustutkimuksen perusteella Simon vaimoineen kuuluu esivanhempiini. Simo isännöi 1649-1673 alavia Lellaisten peltoja. Kotitarpeiksi kalastettiin pienissä järvissä ja Koskeljärvessä. Vuonna 1657 Simolta kärähti ranta-aitta, jonka kalastustarpeet arvioitiin 95 kuparitaalarin arvoisiksi.

Eskola osui silmiini myös elokuun lomallani tuomiokirjakortistoa selatessa. Käräjillä vuonna 1625 (mm 2:126v-127, myös? Eura 1624 mm 1: 284v-285, 1624 mm 2: 94-v) oli muisteltu talosta lähteneiden lasten perintöosia. Ennen vuotta 1589 oli Euran Pyhäjoelle naitu tytär saanut mukaansa nuoren härän, nuoren mullikkan ja alasimen. Laitilan Seppälän kylään muuttanut poika sai härkiä 2, lehmiä 2, lampaita 5, vuohia 2, sikoja 1, viljaa 4 tynnyriä ja käteistä 1 taalerin. Toinen poika oli lähtenyt Mynämäen Kettälaisin (?) ja saanut härkiä 2, lehmiä, vasikoita 1, vuohia 2, lampaita 5, sikoja 1, viljaa 4 tynnyriä.

Talo oli ilmeisesti menestynyt vuoden 1540 jälkeen, sillä tuolloin verotukseen ilmoitettiin vain 2 härkää, 4 lehmää, nuorta karjaa 1 ja lampaita 6.

Eskolasta opintielle lähtenyt, sittemmin Vähänkyrön kirkkoherraksi päässyt Jaakko sai koulutuksen lisäksi 10 taalarin arvoisen hevosen ja 5 taalaria käteistä.

Ennen vuotta 1615 Eskolasta sai perintöosakseen Lapin Korfwis (?) kylään muuttaessaan härän, 2 1/2 tynnyriä sekä ruista että ohraa, jousen ja pyssyn, vaipan ja vaatekappaleen nimeltä "Höijande" sekä fläskiä 2 taalarin edestä, naudan lihaa -1#.

Retkiraportti kiviröykkiöiltä (2/2)

Sunnuntaiaamulla aloittettiin Liinmaan linnan paikalta. 1300-luvun läheisyys sai mielen kulkemaan utriolaisilla linjoilla: palkkasoturi tulee verottamaan talonpoikaa, on juuri kiskomassa viimeistä lehmää navetasta kun talon tytär vaaleat hiukset liehuen tulee hänen näköpiiriinsä...

Kylmäkorvenkallion uhripöydillä keskityin opastuksen kuuntelun sijaan napsimaan puolukoita suuhuni. Nam.

Pyhämaan uhrikirkko oli todella vaikuttava. Maalauksia katosta lattianrajaan 1600-luvulta.




Kalannin kirkolla aloitimme ruumisplassilta, jonka kiviltä ruumissaatto perinteisesti lähtee kirkkomaalle/kirkkoon. Maanantaina hain kirjastosta Ilmari Virkkalan Suomen hautausmaiden historian, jossa todetaan että katolisena aikana viimeistä voitelua vaille jääneet piti siunata ennen kirkon alueelle tuloa. Liekö sitten tämän perinteen jäänne edelleen elävänä?

Samoin kuin Raumalla kirkon maalaukset oli 1800-luvun lopussa maalattu päälle. Kirkkoon päästyä muistin (vaihteeksi), että yksi esiäitini on haudattu siellä "Villilän hautaan", todennäköisesti kirkon sisälle. Raumalla ei tullut esivanhempien muistelu mieleen, mutta siellä niitä olikin niin monta sukupolvea, ettei ulkomuisti olisi riittänyt.


Kalannin jälkeen suuntasimme Untamalaan, jossa Arkeologiakeskus ei pettymyksekseni ollut auki. Kuljettiin sen sijaan lammashaoissa ja nähtiin kuppikivi.

Retkiraportti kiviröykkiöiltä (1/2)

Kesäyliopiston 2-päiväinen arkeologinen retki suuntasi viime viikonloppuna Ala-Satakuntaan. Bussi taas täynnä porukkaa.

Ensimmäinen kohde oli Jokioisten kartano, joka tarjosi klassisia linjoja ja kaakeliuuneja.



Huittisten hirvenpään löytöpaikalla satoi ja jäin arkana bussin viereen. Lounaan jälkeen Kauttuan ruukilla kiertelin ja katselin, mutta en saanut juuri mitään irti.

Euran Käräjämäki oli minulle tuore kohde. Hautamonttuja erottui paljain silmin, varsinkin kivillä peitettynä versiona.


Sammallahdenmäellä olin aiemmin nähnyt Kirkonlaattian, mutta nyt pääsin katsomaan toisenkin ison kivikasan.

Raumalla en naismuistiin ollut käynyt katsomassa kirkkoa sisältä. 1890-luvulla "restauroidut" maalaukset olivat omalla tavallaan vaikuttavia.

Kaupunki oli hiljaisempi kuin juhannuspäivänä (jolloin olen myös siellä liikkunut). Lauantaina vietettiin venetsialaisia ja kävelin minäkin hotellin respan ohjauksella meren rantaan katsomaan kokkoa ja ilotulitusta elokuun pimeässä illassa. Mukava tapa lopettaa loman toiseksi viimeinen päivä.


Alla Pyhän kolminaisuuden kirkon rauniot Vanhassa Raumassa.