perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulunvietosta 1860

"Kaikin paikoin valmistetaan joulua, vaan kukin valmistaa sitä eri-lailla. Käykämme rikkaitten kotiin sinä ehtoona, kun kaikki on valmissa. Siellä on valoa yltäkylläisesti. Lapset, jotka tuskissaan ja uteliana ovat odottaneet tätä ehtoota, pitävät nyt sen isompaa meteliä. Heillä on koko kuusi täynnä kynttilöitä ja sen oksille on heitä varten ripustettu kaikenlaista hyvää, josta he tepastain poimivat omaansa vähin erin. Vanhemmatkin, ja erittäin isä ja äiti, innostuvat vähitellen tästä lasten melskeestä. Ovi avetaan ja sieltä viskataan joulu-lahja, jonka omistaja saadaan tietä päälle-kirjoituksesta. Vähän-päästä tulee toinen joulu-lahja ovesta ja kolmas j. n e. Harvat ne ovat joiden mieli ei kävisi hyväksi; mutta iloisin kaikista on äiti; hänen ilonsa ei ole lainattua, se on hänen omaansa, ja on yhtä suuri kuin lastensakin ilo, joka myöskän ei ole lainattua." …

"Vaan käykämme köyhäin kotiin. On sielläkin valmistettu juhlaa vastaan-ottamaan, ehkä varat ovat olleet vähissä. Isä on ollut työssä ja äiti on ollut työssä nyt, niinkuin ainakin ja ansio on ollut kehnoa. Siitä ei muulloisin liikene mihinkän ylöllisyyten. Mutta nyt pannaan vähätkin säästöt liikkeelle paremman atrian ja paremman valon hankkimiseen — lasten tähden, joille äiti on tehnyt haara-kynttilän. Joulu ehtoo on lähestymäisillään. Äiti teke vielä viimeisiä askareitansa ja nuorin poika käy hänen perässänsä pitäen hänen liepeestänsä kiini, ja kyselee, eikö jo haara-kynttilää viritetä. Mutta isä ei ole vielä tullut työstä, ja äidilläkin on askareita tehtäviä. Vihdoin valmistuu kuitenkin kaikki: isä on tullut, huone on siivottu, lapset ovat kaikki puetetut. Tähän asti on oltu huonon kynttilän valolla; mutta nyt viritetään haara-kynttilä! Eikä sen enempää iloa tarvita; siinä sitä jo on kyllä. Mutta kun vielä saadaan erinomaisen hyvää ruokaa!"

(Porin Kaupungin Sanomia 22.12.1860)

1 kommentti:

Terttumarja kirjoitti...

Tosi hienoa lukea näitä kertomuksia jouluista 1800-luvun lopulla.
Jouduin tänä jouluna todistamaan omin silmin, miten voidaan täällä hyvinvointi-Suomessa vielä elää. Tuli Ryysyranta mieleeni! Ja paha mieli sydämeen koko jouluksi. Mutta yritän tehdä läheisteni kanssa asioille jotakin konkreettista, haasteita piisaa pitkäksi aikaa!
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2010sinulle Kaisa!