Jos pääsisi selaamaan mikrofilmiä kotoa käsin?

Kimberly Powell kirjoittaa palstallaan, että USA:ssa on sellaisiakin ihmeitä kuin etäkäytettävä mikrofilminlukulaite. Ilmeisesti kyse on melko uudesta teknologiasta ja (selvänä) rajoittena on, että henkilökunnan pitää pujotta filmi paikalleen. Mutta mielenkiintoinen idea yhtä kaikki.

Nettiradio?

Juhalla on parhaillaan kysely "Kiinnostaisiko sinua kuunnella sukututkimusaiheista nettiradiolähetystä tältä sivulta?" Miettii podcastin tekoon ryhtymistä?

Minä olen kuunnellut podcasteja satoja tunteja ja tullut siihen tulokseen, että tekijöiden pitää laittaa niihin suunnaton määrä työtä, jotta kuuntelija jaksaa kuunnella. Löytämäni sukututkimusaiheiset podcastit Amerikasta ovat kaikki kiinnostaneet muutamien jaksojen ajan, mutta viime aikoina näiden kuuntelu on jäänyt aika vähille.

Genealogyguys taisi olla ensimmäinen. Siinä juttelee kaksi kaveria tunnin verran viikottain. Toisinaan ihan mukavia, mutta monissa jaksoissa puhuvat toistensa päälle niin että verenpaineeni lähtee nousuun.

Genealogy gems alkoi erinomaisella konseptilla: pari vinkkiä per jakso ja siinä kaikki. Puhelias esittäjä alkoi kuitenkin vähitellen lisätä materiaalia niin että mukana oli jopa pitkiä musiikkikappaleita. Ja viimeisimmässä jutussa näyttää olevan grafologiaa...

Dear Myrtle's Family Hour on jäänyt vähimmälle kuuntelulle. Äänen laatu on huono enkä pidä esittäjän tyylistä.

Taas jonkun kadulla

Sunnuntain Hesarissa julkaistiin sunnuntaina uusi osa sarjaa ”Kenen kadulla asut”. Tällä kertaa vuorossa oli kultaseppä Henrik Sohlberg. Lähteenä oli Kansallisarkistosta tutun Pertti Vuorisen kirjoitus, joten asiat olivat toivottavasti kohdallaan.

Sain taas kuitenkin ihmetellä (tai nipottaa?) sukukysymystä. Tekstissä lukee: ”Suomessa tunnetaan kolme Sohlberg-sukua, joista kaksi on lähtöisin Ruotsista ja kolmas Suomesta. Viaporin rakentamisen alkuaikoina 1750-luvulla Suomeen tulleilla suvuilla on ilmeisesti yhteiset esi-isät. Toinen Sohlbergin sukuhaara jäi Helsingin seudulle ja toinen asettui Pohjanmaalle.”

Ilmeisesti yhteiset esi-isät? Jos ei ole varmaa, pitääkö tuon pituisessa jutussa mainita mitään?

Kirjallisuuteen tutustumalla paljastuu, että lausekokonaisuus periytyy Wilskmanin Släktbok II:sta, jonka esittelykappale alkaa saman tapaisesti. Wilskmanin kolme Sohlberg-sukua ovat ne, joiden taulustot hän esittelee. ("Kolmannesta Sohlberg-suvusta" kirjoitti Juha taannoin.)

Alkuteksti kuitenkin jatkuu toteamalla, että Suomessa on muitakin Sohlberg-nimisiä. Tämä ei ollut minulle suuri yllätys, sillä ensimmäinen mainittu on esi-isäni Jonas Sohlberg, joka tuli Oravaisiin Kimon ruukille vuonna 1759. Jonaksen ja hänen vaimonsa esipolvia selvittelin viime vuonna omakustanteessani ”Brita Maria Sohlbergin esivanhemmat”. En välttämättä päässyt kaikkien lapsien jäljille, mutta ymmärtääkseni sukua jatkoi vain esiäitini Brita Maria.

Wilskman maitsee lisäksi Pohjanmaan rykmentin sotilaan, tavallisen kansan (allmoge) perheitä Sääksmäeltä ja Inkoosta sekä että nimeä on käytetty sotilasnimenä. Käytetään sanaa suku siten miten vaan niin summa taitaa olla enemmän kuin kolme.

Unelmien varjot

Työpäivän jälkeisen yhdistyksen hallituksen kokouksen sekä lyhyehkön arkistokäynnin jälkeen poikkesin kirjastoon, missä odotti varaamaani uutuus: Raili Mikkasen romani Unelmien varjot. Aloitin lukemaan kahdeksan maissa ja lopetin varttia vaille 12.

Kirjan alaotsikkona on Romaani Viipurin ja Pietarin suomalaiskohtaloista. Se perustuu todellisten ihmisten elämiin ja esipuheen perusteella omaelämänkerrallisiin nauhoitteisiin sekä Etsivän keskuspoliisin kuulustelupöytäkirjoihin. Lopputulos oli elävää tekstiä. Muistutti äskettäin lukemiani Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita, mutta oli vieläkin mielenkiintoisempi. (Aamulehden arvostelu löytyi verkosta.)

Mikrohistorian CSI

Näin oli otsikoitu tuoreessa Voimassa Matti Peltosen kirjan Lukkari Saxbergin rikos ja herännäispappilan etiikka esittely. Kirja ei ole tuore, vaan vuodelta 2006. Sarjassamme ohi-menneitä.

Itse tapahtuma sijoittuu Keuruulle vuonna 1839. Voiman tyyliin esittely alkaa rajusti eikä selviä onko kirja kovin tieteellistä tekstiä vai jotain mitä maallikkokin jaksaa lukea. Selvinnee kirjaston kautta. Varaus tehty.

(Ennen ja nyt on julkaissut arvostelun, jossa on kirjasta lisää tietoa)

Teknologian ihmemaa?

Sukututkijoiden Suomi ei tunnu pysyvän tietotekniikan hyödyntämisen kärjessä. Saimme vasta tänä vuonna videoita verkkoon ja USA:ssa pidetään jo sukututkijoiden tapaamisia virtuaalimaailmassa.

Tapahtumattomuuden raportointia

Ennen vapunaaton konserttia haahuilin pitkin Tapiolaa. Kirjakaupasta löytyi sarjakuva-albumi Meti. Ensimmäisissä sivuissa oli jo niin osuvaa kuvausta mummon haastattelusta, että lähdin pois kassan kautta.

Eiliselle oli suuret suunnitelmat, mutta toteutuma paljon vähäisempi. Sentään kävin läpi ja arkistoin muistiinpanojani viime viikoilta. Tuokko-löydöksistä löytyi kevään Keisari-retken alkupiste: Kokemäen käräjillä 1699 oli todettu ylioppilas Andreas Häggbergin olleen kappalaisen lapsilla kotiopettajana.

Kirjastolainoista on kesken Philip Matyszakin Keisarien Rooma viidellä denaarilla päivässä. Matkaopas menneisyyden maisemaan tuntuu toimivan rakenteena hyvin. Tuli heti mieleen soveltaminen, mutta kun jo aloitetut projektitkin ovat vielä PAHASTI kesken...