lauantai 6. joulukuuta 2008

Uhripuu

Milloin ja miksi ikivanhat tavat katoavat? Satoja vuosia suomalaiset (ja naapurikansamme) uhrasivat joko oman talon puulle tai kylän yhteiselle. Puun juurelle vietiin juotavaa ja syötävää juhlapäivinä. Annettiin ensimmäiset osat viljasta, villoista ja maidosta. Ja osa teurastusverestä.

Tarkemmin sanottuna saajana ei ollut puu tai sen juuret. Kerätyt tarinat viittaavat siihen, että puussa asui tai siihen liittyi haltia. Tämä saattoi edustaa edesmennyttä sukulaista tai talon vanhaa asukasta.

1900-luvun alussa kerätyt tarinat todistavat, että puille uhraamista tapahtui vielä 1800-luvun puolivälissä. Mari Tuohiniemi-Hurme on gradussaan Vanhat kun kuol, niin hakkasivat sen puun siitä” Uhripuut ja kansanuskon muutos Suomen modernisoitumisen kuvaajana 1800-luvulla tunnistanut useita tekijöitä selittämään muutosta.

Isojaon myötä vanhat ryhmäkylät hajoitettiin ja yhteisöllisistä tavoista oli helpompi luopua. 1860-luvun nälkävuodet saatettiin kokea jumalallisena rangaistuksena ja näin voitu katsoa tarpeelliseksi luopua ei-kristillisistä tavoista. Koulut ja sanomalehdet toivat virallista sivistystä maaseudulle. Maaseudulta lähdettiin kaupunkeihin.

(Mutta kaupunkilaisellekin ”uhraaminen” on jotenkin luontevaa. Itselläni oli kaksikymppisenä tapana jokaisena syntymäpäivänä varistella kuivuneita kukkia tai (vanhentuneita) elintarvikkeita merenlahteen ja tehdä lupauksia. Ei osoittautunut kovin tehokkaaksi.)

Lisää uhripuu-aiheesta löytyisi varmaankin Ritva Kovalaisen ja Sanna Sepon kirjasta Puiden kansa. Sitä esittelevillä sivuilla on tietoja pyhistä puista.

3 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Tässä naapurikansalta jotain;
http://juhansuku.blogspot.com/2007/08/paliveren-hiienpuu.html

Anonyymi kirjoitti...

Uhripuu-aiheesta on tehty kotimainen fiktiivinen lyhytelokuvakin. Näin elokuvan viime keväänä. En ollut kuullut koko aiheesta ennen elokuvan katsomista, mutta se herätti mielenkiinnon, ja tämä artikkeli antoi hyvää taustatietoa.

Elokuvan kotisivut: http://www.uhripuu.com

Anonyymi kirjoitti...

Pihasuunnittelijan mukaan talon pihassa täytyy olla yksi tärkeä pihapuu. Puun tulee olla kunniapaikalla ja laadultaan jotenkin perinteinen.

Me valitsmme tammen sen edustamien arvojen takia. Kun taimi siirrettin ison paakun kera, niin sen mukana tuli yllätys: puun juurella kukkii joka kevät valkovuokkoja, joiden joukko kasvaa vuosi vuodelta.

Ehkä tässä pihapuussa on jotain perinteistä. Täytyy varmaan antaa puulle muutakin kuin lannoitetta ja vettä hyvän tulevaisuuden turvaamiseksi!